Hops: Kestävä oluen aromi ja bitteriä makua tuova lisäaine!

Humalat ovat kaksisammalisia kasveja, jotka kuuluvat Kannabissukuun (Cannabaceae) ja joista saadaan olutpanimoissa käytettyjä karvas-aromiaineita. Nämä köynnöskasvit ovat alun perin kotoisin Aasiasta, mutta nykyään niitä viljellään laajasti Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Australiassa.
Humalat kasvavat vankkojen tukirangan avulla ylös päin, ja niiden kukat (tunnetaan nimellä “humalakarvat” tai “humalasäke”) ovat se osa kasvista, jota käytetään oluen teossa. Humalan kukkia kuivataan ja puristetaan pelletiteiksi tai pakastetaan tuoretta olutta varten.
Humalan kemiallinen koostumus on monimutkainen ja sisältää satoja eri yhdisteitä. Nämä yhdisteet, joita kutsutaan humulonideiksi ja aromaattisiksi aineiksi, ovat vastuussa humalan karvasta mausta ja aromista.
Humalon vaikutus oluen makuun ja hajuun?
Humala tuo olueseen monia erilaisia makuja ja tuoksuja, riippuen lajikkeesta ja käsittelystä.
Yleisimpiä humalan makuprofiileja ovat:
-
Sitrusmaiset: Grapefruit, appelsiini, lime
-
Pineinen/metsäinen: Kuusi, mänty, havupuu
-
Hedelmäiset: Omena, banaani, vadelma
-
Floraalinen: Ruusu, jasmiini
-
Mausteiset: Inger, kardemumma, kaneli
Humala valitaan oluen tyylin ja makuprofiilin mukaisesti. Esimerkiksi IPA-oluihin (India Pale Ale) käytetään usein humalaa, joka antaa vahvaa karvautta ja sitrusmaisia aromia. Pilsner-oluissa taas käytetään humalaa, joka tuo oluen makuun kevyttä karvautta ja kukkaista aromia.
Humalan viljely ja tuotanto – tietoa vaativalle maistajalle!
Humalaa kasvatetaan yleensä riihiksi tai pylväille. Se vaatii paljon aurinkoa ja vettä, mutta kestää myös kylmiä talvia. Humalat kukkivat kesällä, jolloin niistä poimitaan humalakarat.
Humalan keräämisen jälkeen karvat erotetaan ja kuivataan. Kuivattuja humalakaroja voidaan pakata pelletitteiksi tai pakastaa. Humalaa voi myös prosessoida eri tavoilla, esimerkiksi uuttamalla humalassa olevan aromia nesteeseen (humala-uute).
Humalan viljely ja tuotanto ovat työläs prosessi, mutta lopputulos on sen arvoista!
Humalan ympäristöystävällisyys: Kestävä vaihtoehto oluen panemiseen!
Humalat ovat melko kestävä raaka-aine. Kasvit ovat luonnollisesti herkissä taudeille ja tuholaisille, joten niiden kasvattamiseen tarvitaan usein torjunta-aineita. Onneksi kuitenkin on olemassa myös ekologisempia viljelymenetelmiä, joissa torjunta-aineita käytetään vain tarvittaessa tai ei lainkaan.
Humalantuottajat voivat myös vähentää ympäristövaikutuksiaan:
- Istuttamalla humalaa samalle tontille useamman vuoden ajan - tämä parantaa maaperän terveyttä ja vähennät tarvetta lannoitteille
- Käyttämällä luonnonmukaisia torjunta-aineita
Humalanviljely on yhä kehittyvä ala, jossa tutkitaan uusia kestäviä menetelmiä.
Taulukko: Esimerkkejä humala lajikkeista ja niiden ominaisuuksista:
Lajike | Maun profiili | Käyttö |
---|---|---|
Cascade | Sitruksinen, kukkainen | IPA, Pale Ale |
Citra | Appelsiini, greippis, mango | IPA, Sour Ale |
Chinook | Pineinen, mausteinen | IPA, Lager |
Saaz | Maaperäinen, herbaalinen | Pilsner, Lager |
Hallertau Mittelfrüh | Kukka, hunaja | Weizenbier, Pilsner |
Humala on olennainen osa oluen makua ja aromia. Humalan monipuolisuus tekee siitä kiehtovan raaka-aineen, jota olutpanimoilla jatkuvasti tutkitaan ja kokeillaan uusia tapoja käyttää. Seuraavalla kerralla kun nautit lasillisen olutta, ota hetki miettiä humalan vaikutusta juoman makuun - saatat yllättyä!